Jaaha, eipä olisi uskonut, että viitsin/jaksan/muistan kommentoida tapahtumia tänne blogin tynkään. Tänään olemme ajelleet Siljan kanssa Mäntsälässä vähän ikävissä asioissa. Appivanhempieni collie narttu päästettiin autuammille haukkumaille n. vuoden kestäneen ummetuksen tapaisen vuoksi. Hoidoista huolimatta päädyimme tälläiseen ratkaisuun, nyt on Vanjan kivuton olla.
Koska Kiilan kasvattaja Tiina asuu lähellä elukkalääkäriä, poikkesimme Kiilaa näyttämässä. No eipä tyttö ollut vähän reilu viikossa mitään unohtanut. Kiitos vaan Tiina kahvista!
Sitten pääasiaan. Kirpun jälkeläisiä, jotka rekataan kennelnimelleni, käväisimme katsomassa illan päätteeksi. Tässä nyt on sitten vaikeat ajat edessä. Ensi sunnuntaina testailen pennut uudessa ympäristössä. Silja katseli purennat, jotka näyttivät olevan ok. Eli ei purennatkaan ratkaisseet vaikeaakin vaikeampaa päätöstä päättää, mikä pennuista tulisi meille. Pentutesti on siis ensimmäinen kriteeri, sitten pennut pääsevät torstaina silmäpeiliin ja pentutarkastukseen. Sieltä sitten kotiin pentu kainalossa tai sitten ei.
Sunnuntaina tuloksia pentutestistä. Harmi, kun en ole voinut seurata pentujen kasvua useimmin, helpottaisi kummasti päätöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti